Paljon mielenkiintoista on sattunut. Uusia tuttavuuksia, ensimmäiset keikat ja reissut Huutajien kanssa, festarit yms ja kaikenlaiset projektit missä on oltu mukana. Nyt en ala niitä erityisemmin purkamaan vielä tässä. Herättelen vain tätäkin projektia, kun ilmeisesti sitä jotkut jopa toivoivat.
Jos nyt oikein muistan niin edellisen kirjoituksen aikaan asuin vielä eri osoitteessa. En kauas Tuirasta päässyt karkaamaan vaan jatkoin kätevästi pahamaineiselle Itä-puolelle. Suurempi ja parvekkeellinen asunto, 8-kerroksessa ja helvetin upea näkymä keskustan suuntaan. Aiempi Koskitien asunto ei sekään paha ollut vuokransa ja sijaintinsa kannalta, mutta alkoi meikäläisen kohdalla tuntua turhan persaukon kokoiselta. Ilokseni sain aivan uuden kotini lähituntumaan myös loistavia palveluja: legendaarinen Elokuvateatteri Star jossa olen aikoinaan nappulana käynyt katsomassa ensimmäisen elokuvan valkokankaalta, joka sekin oli muuten tämä. Lisäksi kadun toisella puolen on loistava kebabmesta Hadia ja positiivisen yllätyksen tehnyt kapakka Parkkinen.
 |
| Kaikki tiet vievät Tuiraan |
Meno jatkuu normaalin tahtiin siis. Huomenna menen Teatrialle Sielun Veljiä katsomaan, joiden paluukeikkaa olin todistamassa jo kesällä Ilosaaressa. En turhan liikoja keikalta silloin odottanut, sillä ovathan nuo sedät jo sekoiluvuotensa nähneet, mutta jos tulee heiluttua yläosattomissa ja huudeltua biisien sanoituksia koko keikan ajan niin kai siitä voi vetää jonkinsortin johtopäätöksen keikan laadusta. Näin ei ole tapahtunut toistaiseksi yhdelläkään keikalla jossa olen ollut, että sinänsä katson pitäneeni keikasta toisin kuin eräät, jotka kitisivät että "vielä kasarilla ne jakso riehua". Täytyy kuitenkin muistaa, että 80-luvustakin on jo aikaa. Eniten keikalla yllätyin settilistasta, joka oli suhteellisen epähitikäs. Tietysti Peltirumpu ja Rakkaudesta tulivat, mutta kuka olisi uskonut, että esim. helvetin vähälle huomiolle jäänyt a cappella biisi nimeltä Lapset joka vielä toimi keikan avausbiisinä. Jo edellisenä päivänä pohdiskelimme ystäväni kanssa, että ei noilla sedillä ole munaa ottaa sitä biisiä ohjelmistoonsa. Sain täydellisen musiikillisen orgasmin jo keikan alkuminuuteilla. Harmittelin vain, että mielestäni Siekkareiden paras biisi Huuhaa Puuhaa jäi puuttumaan. Ehkä huomenna?
Mutta yritän nyt palata takaisin näihin hommiin ja pahoittelen kieliopillisia sekoiluja. Olen unenpöpperön ja aamukahvin nostattaman virkeyden välimaastossa ja sormet ja nivelet elävät omaa elämäänsä.
Jatketaan harjoituksia!
tämä kaupunki on valtava, se nielaisee mut kitaansa
mustekalan lonkeroissa, mahtavissa onkaloissa
luolamiesten jälkeläiset rakkautensa raunioilla
muurahaisten valtakunta, loputonta talviunta
