En etsi valtaa loistoa

Joulu on ovella. Tämän jälkeen kirjoituksia saa odotella luultavasti Tapaninpäivän jälkeen.

Koskaan sitä ei tajua hankkia lahjoja ennen joulukuuta. Eilen hikoilin mukavasti Stockmannin ahtaissa tunnelmissa, mutta sain kuitenkin kunnialla lahjat ostettua. En erityisemmin muutenkaan viihdy noissa suurissa liikkeissä. Ahdistus meinaa silloin vallata mielen. Kävin ostosten yhteydessä myös Puhurin kokouksessa. Kartoitimme tulevan vuoden suunnitelmia ja tapahtumia joihin voisimme tarjoutua mukaan. Toimintamme on ollut lievässä kriisissä viimeiset puolivuotta, mutta optimistina uskon selviytymiseen.
Tosin optimismin pahin vihollinen on byrokratian suuret lonkerot. KELA-asiat ovat nimittäin erään hauskan byrokraattisen kömmähdyksen takia olleet sekaisin jo kohta 4kk. Rahaa kyllä tulee, mutta joskus niin ihmeellisissä erissä, että tulee suhteellisen niukasti välillä elettyä. En jaksa tuota asiaa enää puida sen kummemmin, mutta sanottakoon että tämä kömmähdys sattui KELA:n eikä minun puolelta. Eipä minunkaan ole juuri erityisemmin tarvinnut alkaa tuulimyllyjä vastaan taistelemaan ja aikaisemmat (ihan hyvät) kokemukset KELA:n suhteen alkavat pikkuhiljaa muodostua puhtaaksi vitutukseksi. Aina voin tietysti lohduttatua ajatuksella, että voisi tässä huonomminkin mennä.

Positiivista kuitenkin, että sain tässä päänsisäiset ongelmat ratkaistua kunnialla ja niistä on jo päästy suht. nopeasti yli. Pidän baareista taukoa ainakin joulun yli, mutta kenties jopa uudenvuoden yli. Edellisen kerran, kun pidin alkoholilakkoa, onnistuin olemaan juomatta tipan tippaa yli 8kk. Nyt kieltämättä houkuttelisi ajatus taas sellaiseen, mutta toisaalta taas ei. Ainakaan tulevat pitkät reissut Huutajien kanssa eivät varmaan olisi yhtä hauskoja ilman viinaa... Tai olisi, mutta ei sellaisessa miesjoukossa pysty olemaan selvinpäin.

Nyt ainakin nautin selväpäisyydestä jonkin aikaa. Perheen kesken ei tarvi stressiä harrastaa moisesta. Suosittelen kuuntelemaan tämän Pedro Hietasen ja Dave Lindholmin tulkitseman klassisen virren, jonka yhteystyössä aikoinaan loivat J. Sibelius ja Z. Topelius. Taitaa olla yksinkertaisuudessa ehkä kaunein versio mitä tästä joululaulusta olen kuullut. Hyvät joulut!

Tammikuuta jo tässä odotellaan

Päänsisäisiä ongelmia on edelleen havaittavissa, mutta kyllä tämä tästä.


Eilen oli Puhurin pikkujoulut, joissa oli kyllä säälittävän vähän porukkaa, kun kaikilla on nyt kiireitä. Eipä ne neljälle ihmisellä luonnistuneet ja poistuin itsekin aika nopeasti. Kävin myöhemmin illalla Parkkisessa todistamassa Evil-A -orkesterin keikkaa mikä oli kyllä piristävä kokemus. Vuodesta 2008 olen suurimman osan tuon bändin keikat todistanut lähinnä linssin takaa. Hovikuvaajana ei eilen tarvinut toimia joten sain nauttia keikasta täysin yleisönä. Bändi itsessään on melko mielenkiintoinen tapaus ja en suosittele sitä tosikoille. Huumoripitoista rokkia ihanalla falsettilaululla. Bändin mytologiaa selventää vielä paremmin tämä dokkari tai rokumentti.

Joulu lähestyy. Täytyy kaivaa Scott Walkerin 60-luvun vinyylit jo valmiiksi esiin.

Paha vaanii

Joulu lähestyy. Vaikuttaa pahasti siltä, ettei minulla ole tänä vuonna varaa ostaa muille joululahjoja. Taloustilanteeni on nyt muutenkin ollut viime aikoina yhtä vuoristorataa kiitos KELA:n. Noh, jos tämä tästä vielä asettuu.

Rehellisyyden nimessä myönnän myös, että kyllä alkoholinkäyttöönkin on paljon rahaa mennyt. Minulla on nyt tässä pitkästä aikaa ollut päällä tällainen kostea kausi, jolloin olutta menee kyllä reippaasti alas. En kyllä alkoholistina itseäni pidä, sillä näin on käynyt aikaisemminkin ja jonkin ajan päästä rauhoittuu myös tuoppien kaatokin. Olut on hyvää.

Vaihteeksi tämmöinen henkilökohtaisempi (tyhjänpäiväinen) postaus, mutta kyllä tälläisista jutuistakin on hyvä avutua. Katsotaan jos seuraavassa kirjoittelussa keskityn taas enemmän kultturellisiin pohdiskeluihin.

Tässä on muuten loistava juopottelubiisi. Toimii kyllä selvinpäin myös, mutta humalatilassa tässä on sitä jotain. Löytyyhän tämä myös Kaurismäen loistavasta Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta, bändin itsensä esittämänä kameran edessä.

Takaisin!

Tervehdys... Viime kerrasta on hieman aikaa. En yritä edes selitellä sen erikoisemmin. Aika ja energia olivat loppujen lopuksi tämän vuoden aikana hyvin vähissä. Kuka voisikaan uskoa, että juopottelu ja taiteellinen toiminta on raskasta?

Paljon mielenkiintoista on sattunut. Uusia tuttavuuksia, ensimmäiset keikat ja reissut Huutajien kanssa, festarit yms ja kaikenlaiset projektit missä on oltu mukana. Nyt en ala niitä erityisemmin purkamaan vielä tässä. Herättelen vain tätäkin projektia, kun ilmeisesti sitä jotkut jopa toivoivat.

Jos nyt oikein muistan niin edellisen kirjoituksen aikaan asuin vielä eri osoitteessa. En kauas Tuirasta päässyt karkaamaan vaan jatkoin kätevästi pahamaineiselle Itä-puolelle. Suurempi ja parvekkeellinen asunto, 8-kerroksessa ja helvetin upea näkymä keskustan suuntaan. Aiempi Koskitien asunto ei sekään paha ollut vuokransa ja sijaintinsa kannalta, mutta alkoi meikäläisen kohdalla tuntua turhan persaukon kokoiselta. Ilokseni sain aivan uuden kotini lähituntumaan myös loistavia palveluja: legendaarinen Elokuvateatteri Star jossa olen aikoinaan nappulana käynyt katsomassa ensimmäisen elokuvan valkokankaalta, joka sekin oli muuten tämä. Lisäksi kadun toisella puolen on loistava kebabmesta Hadia ja positiivisen yllätyksen tehnyt kapakka Parkkinen.

Kaikki tiet vievät Tuiraan

Meno jatkuu normaalin tahtiin siis. Huomenna menen Teatrialle Sielun Veljiä katsomaan, joiden paluukeikkaa olin todistamassa jo kesällä Ilosaaressa. En turhan liikoja keikalta silloin odottanut, sillä ovathan nuo sedät jo sekoiluvuotensa nähneet, mutta jos tulee heiluttua yläosattomissa ja huudeltua biisien sanoituksia koko keikan ajan niin kai siitä voi vetää jonkinsortin johtopäätöksen keikan laadusta. Näin ei ole tapahtunut toistaiseksi yhdelläkään keikalla jossa olen ollut, että sinänsä katson pitäneeni keikasta toisin kuin eräät, jotka kitisivät että "vielä kasarilla ne jakso riehua". Täytyy kuitenkin muistaa, että 80-luvustakin on jo aikaa. Eniten keikalla yllätyin settilistasta, joka oli suhteellisen epähitikäs. Tietysti Peltirumpu ja Rakkaudesta tulivat, mutta kuka olisi uskonut, että esim. helvetin vähälle huomiolle jäänyt a cappella biisi nimeltä Lapset joka vielä toimi keikan avausbiisinä. Jo edellisenä päivänä pohdiskelimme ystäväni kanssa, että ei noilla sedillä ole munaa ottaa sitä biisiä ohjelmistoonsa. Sain täydellisen musiikillisen orgasmin jo keikan alkuminuuteilla. Harmittelin vain, että mielestäni Siekkareiden paras biisi Huuhaa Puuhaa jäi puuttumaan. Ehkä huomenna?

Mutta yritän nyt palata takaisin näihin hommiin ja pahoittelen kieliopillisia sekoiluja. Olen unenpöpperön ja aamukahvin nostattaman virkeyden välimaastossa ja sormet ja nivelet elävät omaa elämäänsä.

Jatketaan harjoituksia!

tämä kaupunki on valtava, se nielaisee mut kitaansa 

mustekalan lonkeroissa, mahtavissa onkaloissa 

luolamiesten jälkeläiset rakkautensa raunioilla 

muurahaisten valtakunta, loputonta talviunta